SATU SANTERISTA

Olipa kerran Santeri. Hän oli ollut aina ja tulee aina olemaan, ehkä. Santeri oli keksijä ja kokeilija, hän keksi tehdä ihmisen, eläimet, maan ja taivaan. Se oli Santerille helppo homma, siinä meni vain kuusi täyttä työpäivää. Seitsemäntenä päivänä Santeri lepäsi ja katseli tekosiaan tyytyväisenä.

Santerin tuli sääli tekemänsä ihmisen yksinäisyyttä. Niinpä hän värkkäsi ihmiselle seuralaisen, teki sen kätevästi ihmisen kylkiluusta ja käski seuralaisen olemaan kuuliainen alamainen ihmiselle. Santerin käskyä on toteltu aika hyvin ja aika pitkään, mutta ihmisen sekä seuralaisensa oma järki ja kekseliäisyys uhkaa nykyään sitäkin käskyä.

Eräänä kauniina päivänä kävi niin, että Santeri tuskastui tekemiensä ihmisten toimista, karkotti ensimmäisen pariskunnan keksimästään lomakohteesta, jossa ihmisten ei tarvinnut mitään tehdä. Se oli ihmisten oma syy, he rikkoivat Santerin sääntöjä. Ihmiset saivat syystäkin porttikiellon. Santeri jopa kirosi heidän päälleen monenlaisia vaikeuksia ja tuskaa. Silloin Santerin äkkipikaisuus tuli ensimmäisen kerran esille.

Santeri kuitenkin rauhoittui yhtä nopeasti kuin suuttuikin. Hän antoi ensimmäisen keksimänsä pariskunnan tehdä keskenään kaksi poikaa. Vaikka Santeri olisi voinut kaiken keksijänä vaikuttaa asiaan, niin hän ei kuitenkaan puuttunut tapahtumiin. Toinen pojista surmasi toisen, veljensä. Se ei Santeria liikuttanut, hän löysi jostain murhaajaveljelle vaimon ja käski lisääntyä ja täyttää koko Maa. Niin he totisesti tekivätkin, murhaajaveli vaimoineen ja kaikki heidän jälkeläisensä.

Santeri vetäytyi kauemmas seurailemaan tekemiensä ihmisten touhuja. Kovin kauan hän ei malttanut seurailla, vaan suutahti taas. Hän kyllääntyi katsomaan ihmiskeksintöjensä kauheuksia ja hukutti heidät kaikki. Yhden perheen hän kuitenkin säästi, ja jokaisesta eläinlajista yhden parin. Santeri nimitti sitä armollisuudeksi. Taas jatkui Santerin määräämä hillitön lisääntyminen.

Santeri valitsi yhden kansan suosikikseen. Tosin sitä kansaa hän piti ensin pitkään orjuudessa, mutta langettikin sitten orjuuttajille mielikuvituksellisia vitsauksia ja antoi suosikkikansansa ottaa orjuuttajilta alkupääomaa.

Alkoi suosikkikansan pitkä vaellus kohti Santerin heille lupaamaa maa-alaa. Reissussa tapahtui monenlaista, kaikki tietenkin Santerin suuren suunnitelman mukaan. Välillä kansa sai tehtäväkseen tuhota ja tappaa muita kansoja ja ottaa heidän omaisuutensa Santerille. Välillä kansa erehtyi palvomaan muita santereita ja siitä seurasi tietenkin Santerin kosto, yleensä kuolema.

Kuoleman pelko pitikin valitun kansan Santerille uskollisena. Eikä kuolemassa vielä kaikki, pahimmassa tapauksessa kuoleman jälkeen oli tiedossa ikuinen tulikidutus. Ihmiset olivat sen verran viisaita ja pelokkaita, että se uhkaus tehosi mainiosti. Samaan aikaan Santeri lupaili kuoleman jälkeistä ikuista elämää uskollisille seuraajilleen, joten Santerin menestys oli varmaa. Valittu kansa uskoi Santerin armollisuuteen.

Kansa löysi viimein Santerin lupaamalle maa-alalle ja alkoi oma elämä Santerin ohjaamana. Se oli pääosin samanlaista kuin vaelluksen aikanakin; välillä Santeri palkitsi ja välillä rankaisi. Koskaan ei voinut olla varma millä tuulella Santeri minäkin päivänä oli.

Santeri oli yksinäinen. Siksi hän erään kerran siitti itselleen pojan. Se tapahtui salaperäisesti naimisissa olevan naisen kanssa. Santerin puolustukseksi pitää mainita, että Santeri teki sen vain yhden kerran. Moni muu yksinvaltiassanteri harrasti ja harrastaa sellaista koko valtakautensa.

Santerin pojalle kävi huonosti. Hän kuoli nuorena aikuisena roistojen tavalla, ristillä riiputtamalla, veren- ja nestehukkaan käsistä ja jaloista lyötyjen naulojen takia. Se oli Santerin tahto. Pojan kuoleman jälkeen Santeri yritti hyvitellä poikaansa antamalla hänelle osan vallastaan. Taas Santeri sai pisteitä uskollisilta ihmisiltään, sillä Santeri oli niin armollinen.

Santeri oli yksinäinen, toki samanlaisia santereita oli tuhansia muitakin, mutta he nauroivat Santerille ja asettivat omia kirouksiaan Santerin päälle. Niinpä Santeri ei varsinaisesti välittänyt muista, vaikka keskustelikin sivistyneesti toisten santereiden kanssa ja vakuutti omaa armollisuuttaan kaikkia kohtaan. Muut santerit vastailivat samalla tavalla, näyttelivät uskovansa Santerin armollisuuteen ja rauhantahtoisuuteen, vaikka tiesivät hänen äkkipikaisuutensa ja väkivaltaisuutensa, olivathan he samanlaisia.

Kaikille santereille oli tärkeintä, että oma bisnes kukoista ja kasvoi. Santerimme jopa tavoitteli koko maailman valtiutta. Hän oli ehkä unohtanut, että oli jo tehnyt koko maailman. Vuosien saatossa, tarinan edetessä, eteen oli tosin tullut jostain sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät olleet Santerin tekemien jälkeläisiä.

Kaikki santerit nauttivat palvonnasta. Heistä piti puhua kunnioittavasti ja heille piti antaa monenlaisia uhrilahjoja, muuten santerit möksähtivät ja suuttuivat. Ja sitä ihmiset pelkäsivät eniten.

Yhtä asiaa Santeri ihmetteli. Ihmiset rukoilivat Santerilta apua, vaikka tiesivät Santerin olevan kaiken takana, aivan kaiken, myös tappavien tautien. Taudit ovat ihmisten vitsauksena juuri niin kauan kuin Santeri haluaa. Voipa olla, että huomenna helpottaa, mutta voipa olla helpottamattakin.

Se on kuitenkin santerin varmaa, että Santeri vielä joskus ottaa ja tuhoaa koko luomuksensa, ainakin ihmiset maapallolta. Se urakka kestää paljon pidempään kuin ihmisten tekeminen. Tuhoamisurakassa Santeri tulee taas näyttämään luonteensa ns. pimeän puolen, sillä tuhokeinot ovat tuskallisia, suoraan sanottuna sadistisia. Se on Santerin yksi muuttumaton ominaisuus, ja kestää niin kauan kuin Santerin valtakin.

Mitä tapahtuu Santerin jälkeen, se selviää seuraavassa sadussa.

LUKIJOIDEN PETTÄMISESTÄ

on varmaan monenlaista määritelmää.
Seuraavassa yksi määritelmä, joka sai minut kirjoittamaan:

"Jos kerran mainostat blogiasi harva se päivä, on lukijoiden pettämistä jättää päivittämättä sitä."

En tiedä kuinka moni on tuon määritelmän kanssa samaa mieltä. Ehkä se selviää hiukan tämän tekstin palautteesta. Taitaa tulla nollatutkimus, sillä kymmenen vuoden aikana olen saanut palautetta juuri sen nolla kertaa.  😱

Muutin nyt asetuksista palautemahdollisuuden avoimemmaksi, joten tilanne voi muuttua. Kohta anonyymit kirjoittelijat, tai yksi aktiivi monipersoonallisuus, alkavat kertoilla avoimesti ja rakentavasti ajatuksiaan käsittelemistäni asioista. 😨

Käsittelen siis edelleen Raamatun ja Koraanin helvetillisiä säkeitä, niitä, joita ei ole päivitetty piiitkään aikaan tai ei ollenkaan.  😂

JOS tuo lukijoiden pettämisen määritelmä pitäisi paikkansa, niin Koraanin lukijoita on petetty jo noin 1400 vuotta, ja Raamatun lukijoita sen mukaan, mitä Raamattua tarkoitetaan. En tiedä katotilaisten Raamatun nykyversion päivämäärää, mutta Suomen luterilainen kirkko on uskaltanut päivitellä ja muutella sanoja sen seitsemän kertaa Suomen valloituksen aikana.

Varmaan tuon viimeisenkin suomalaisen Raamattu-käännöksen yhteydessä moni tosiuskovainen koki itsensä petetyksi. Osa oli pettynyt uusiin sanoihin, Raamatun tulkintoihin, ja osa niihin vanhoihin. Onkohan Suomi on pettyvien lukijoiden luvattu maa?

Taisi muuten olla aika tuliset paikat niillä Raamatun päivittäjillä, sillä he varmaan olivat lukeneet myös seuraavan uhkauksen:
Ilm.21.18
" Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu."

Lukijoiden pettäminen on siis herkkää tai jopa supervaarallista touhua.

Don't worry, be happy, ainakin yritän olla pettämättä lukijoitani, 
eli jatkan entiseen malliin, toistaiseksi. 😈

Armoa vai murhaa

JOS lukijani olet sellainen kristitty tai muslimi,
joka uskoo pyhän kirjansa armolupauksiin,
niin luotan sinun armollisuuteesi,
JOS olet valmis poistamaan pyhän kirjasi helvetilliset säkeet.

JOS et ole valmis poistamaan mitään Jumalasi ilmoittamasta pyhästä kirjasta,
niin suhtaudun sinuun kuin pelokkaaseen julman diktaattorin alamaiseen,
joka ei uskalla edes sanoa ääneen Herransa ja Johtajansa kaikkia määräyksiä.

Niin kauan kuin nuo kaksi nykyisin vallassa olevaa jumalaa ovat hengissä,
niin murhaaminen heidän nimissään jatkuu,
sillä myös niin kumpikin jumala käskee toimimaan.

Kristityt onnistuivat valloittamaan suuren osan maapallosta menneiden vuosisatojen aikana. He murhasivat monia alkuasukaskansoja ja heidän jumaliaan. Nykyäänkin kristinuskon laajeneminen on kristittyjen yksi tavoite. He tekevät sen nykyään armoaan korostaen ja helvettimurhan unohtaen. He ovat siis mielestäni epärehellisiä, sillä Raamatussa helvetti on yhä olemassa.

Samoin toimivat muslimit. Heidän jumalansa syntyi 600 vuotta kristittyjen jumalan jälkeen, joten heidän jumalansa on samassa kehitysvaiheessa kuin kristittyjen jumala menneinä vuosisatoina. Eli osa muslimeista kuuntelee ja tottelee nykyään jumalansa väkivaltaisia käskyjä maailman valloittamiseksi.

Murhaaminen siis jatkuu ja kaksinaismoralismi.

Jumalataistelun nykytilanne

Kristittyjen jumala on johdossa, mutta hyvänä kakkosena tulee islamistien jumala. Muitakin jumalia on vaikka kuinka paljon. Kuolleita jumalia herätellään henkiin ja uusiakin syntyy. Taisteluille ei siis näy pikaista loppua.

Mutta ihmiskuntahan on tottunut taisteluihin. Niistä on raportoitu ainakin koko kirjoitetun historian ajan ja sitä ennen niistä kerrottiin suullisesti. Taistelutarinoissa on aina voittajasankari ja häviäjäpaholainen. Tuo kaksijakoinen musta-valko-, hyvä-paha-ajattelu elää edelleen erityisen hyvin ihmisten aivoissa ja siten koko maailmassa. Sille pohjalle on helppo asuttaa myös väkivaltaiset yksinvaltiasjumalat.

Jumalien haastajaksi on kuitenkin viime vuosisatoina syntynyt tieteellinen ajattelu ja maailmankuva. Siinäkin on tietysti monia ehdottomia totuuksia, jotka ovat periaatteessa ns. ikuisia. Niistä yksi on esimerkiksi se, että alkuaineista olet sinä rakennettu ja alkuaineiksi olet sinä jälleen hajoava. Noita luonnonlakeja saa ja pitääkin tieteellisen maailmankuvan mukaan arvostella ja kritisoida ja jopa yrittää kumota. Epäily ja kysymysten tekeminen on siis ihmisten perusoikeus. Siitä ei seuraa helvettiuhkauksia, mutta ei  luvata taivaspaikkaakaan.

Tieteellinen maailmankuva murentaa jumalien mahtia. Se on siis nousemassa johtoasemaan jumalataistelussa, mutta tie on pitkä ja kivinen. Se käy monen erämaavaelluksen ja pyhän sodan kautta, mutta viimein se voi voittaa ja silloin soittaa ilopasuunat ihmiskunnalle.

Tuolloin ihmiset
 oppinevat  näkemään ja ajattelemaan
aivan kaikki asiat ja ilmiöt
monimuotoisina  eikä vain kaksijakoisina.

UGH!

Ne on kopioitu!

Kaikkien kuolleiden jumalien nimeen,
tein tämän kopioinnin sen takia,
että kahden elossa olevan jumalan väkivaltainenkin puoli muistettaisiin.

Nuo kaksi jumalaa jatkavat yhä kaksinkamppailuaan
ja pitävät puolta ihmiskunnasta otteessaan.

Se näkee, joka elää,
että kuinka kauan  nuo jumalat pysyvät elossa.

Vai voisiko tosiaan olla niin,
että ikuinen muutos loppuisi juuri noiden kahden jumalan kohdalla?

Kaksinkamppailussa on periaatteessa muutama vaihtoehto:
a) Molemmat kuolevat taistelussa
b) Toinen voittaa ja toinen kuolee
c) Joku ulkopuolinen lopettaa taistelun
d)....
e)....


Tai sitten joskus tulee se aika,
jolloin ihmiskunta oppii kohtaamaan kaikki Tuntemattomat ilmiöt
ilman keksittyjä selitysmalleja, uskomuksia.

Vyöryvän Tuhon Suura

Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

1. Vyöryvä tuho!

2. Miten hirveä on vyöryvä tuho!

3. Ymmärrätkö, kuinka kauhea on vyöryvä tuho?

4. Päivä, jolloin ihmiset ovat kuin hajoitettu sääksien parvi,

5. ja vuoret kuin keritty villa.

6. Sen osana, jonka hyvien tekojen mitta on suuri,

7. on elämä täynnä tyydytystä,

8. mutta toisin käy sen, jonka hyvät teot vaa'assa keveiksi havaitaan,

9. hänen asumuksensa on oleva horna.

10. Tiedätkö, mikä horna on?

11. Se on polttava tuli.

Jumalan sana toistaa!

Harhoista Havahtumisen Suura

10. Mutta niistä, jotka hylkäävät uskon ja väittävät valheeksi tunnusmerkkimme, tulee ikuisiksi ajoiksi tulen asukkaita. Mikä kurja määränpää heidän vaellukselleen!

Varman Tuhon Suura

30. »Ottakaa hänet, sitokaa hänet

31. ja heittäkää sitten helvettiin!

32. Kytkekää hänet kahleisiin, joiden pituus on seitsemänkymmentä kyynärää!

33. Totisesti, hän ei uskonut Jumalaan, suureen,

Ihmisen Suura

4. Totisesti olemme valmistanut uskottomille kahleet ja ketjut sekä helvetin tulen.

Edelläkävijöiden Suura

28. Voi sinä päivänä niitä, jotka totuutta hylkivät!

29. Käykää kohti sitä, jota väititte valheeksi,

30. käykää kohti synkkää varjoa, joka ulottuu kolmeen suuntaan,

31. joka ei vilvoita eikä torju tulen liekkejä!

32. Nämä sinkoavat ylös torninkorkuisina,

33. hohtavan keltaisina kuin kameelit.

34. Voi sinä päivänä niitä, jotka totuutta hylkivät!

35. Tämä on päivä, jona heidän ei sallita puhua

36. eikä esitellä anteeksipyyntöjä.

37. Voi sinä päivänä niitä, jotka totuutta hylkivät!

38. Tämä on tuomion päivä. Silloin Me kokoamme teidät yhteen esi~isienne kanssa.

48. Ja kun heille sanotaan: »Kumartakaa!» niin he eivät kumarra.

49. Voi sinä päivänä niitä, jotka totuutta hylkivät!

50. Mihin sanomaan he tämän (Koraanin) jälkeen voivat uskoa?

Sanoman Suura

21. Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa,

22. se on määränpää syntisiä varten,

23. he viruvat siellä vuosikausia,

24. saamatta nauttia viileätä juomaa;

25. heidän juomansa on kiehuvaa tai jääkylmää,

26. se on palkka, joka vastaa heidän syntejänsä.

27. He eivät totisesti uskoneet joutuvansa teoistaan tilille,

28. vaan sanoivat julistustamme valheeksi, totuutta vääristellen.

29. Mutta meillä on kaikki merkittynä muistiin.

30. »Maistakaa siis! Me emme lisää teille muuta kuin kuritusta.»

Jousten Jännittäjien Suura

34. Mutta kun valtava tuhon päivä tulee,

35. päivä, jona ihminen muistaa, mitä hän on tavoitellut,

36. ja helvetti paljastuu näkeväiselle,

37. silloin se, joka väärintekijä on

38. ja pitää parempana maallista elämää,

39. saa totisesti helvetin asunnokseen.

Musertavan Tapahtuman Suura

Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

1. Oletko kuullut sanoman musertavasta tapahtumasta?

2. Sinä päivänä toisten kasvot nöyrtyvät;

3. väsyen ja nääntyen

4. he käyvät polttavaan tuleen

5. ja juovat kiehuvasta lähteestä

6. saamatta muuta ruokaa kuin ohdakkeista,

7. joka ei lihota eikä vie nälkää. -

Yön Suura

12. Totisesti on Meistä lähtöisin ohjaus oikealle tielle,

13. Meidän on varmasti sekä tulevaisuus että menneisyys,

14. sentähden olen varoittanut teitä leimuavasta tulesta,

15. johon joutuvat vain pahat,

16. jotka vääristelevät totuutta ja kääntävät sille selkänsä.

Selvän todistuksen Suura

6. Totisesti ne, jotka eivät usko, sekä Kirjoituksen saaneet että pakanat, joutuvat helvetin tuleen ja jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Nämä ovat ihmisistä kurjimpia.