Kristittyjen jumala on johdossa, mutta hyvänä kakkosena tulee islamistien jumala. Muitakin jumalia on vaikka kuinka paljon. Kuolleita jumalia herätellään henkiin ja uusiakin syntyy. Taisteluille ei siis näy pikaista loppua.
Mutta ihmiskuntahan on tottunut taisteluihin. Niistä on raportoitu ainakin koko kirjoitetun historian ajan ja sitä ennen niistä kerrottiin suullisesti. Taistelutarinoissa on aina voittajasankari ja häviäjäpaholainen. Tuo kaksijakoinen musta-valko-, hyvä-paha-ajattelu elää edelleen erityisen hyvin ihmisten aivoissa ja siten koko maailmassa. Sille pohjalle on helppo asuttaa myös väkivaltaiset yksinvaltiasjumalat.
Jumalien haastajaksi on kuitenkin viime vuosisatoina syntynyt tieteellinen ajattelu ja maailmankuva. Siinäkin on tietysti monia ehdottomia totuuksia, jotka ovat periaatteessa ns. ikuisia. Niistä yksi on esimerkiksi se, että alkuaineista olet sinä rakennettu ja alkuaineiksi olet sinä jälleen hajoava. Noita luonnonlakeja saa ja pitääkin tieteellisen maailmankuvan mukaan arvostella ja kritisoida ja jopa yrittää kumota. Epäily ja kysymysten tekeminen on siis ihmisten perusoikeus. Siitä ei seuraa helvettiuhkauksia, mutta ei luvata taivaspaikkaakaan.
Tieteellinen maailmankuva murentaa jumalien mahtia. Se on siis nousemassa johtoasemaan jumalataistelussa, mutta tie on pitkä ja kivinen. Se käy monen erämaavaelluksen ja pyhän sodan kautta, mutta viimein se voi voittaa ja silloin soittaa ilopasuunat ihmiskunnalle.
Tuolloin ihmiset
oppinevat näkemään ja ajattelemaan
aivan kaikki asiat ja ilmiöt
monimuotoisina eikä vain kaksijakoisina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti