Armoa vai murhaa

JOS lukijani olet sellainen kristitty tai muslimi,
joka uskoo pyhän kirjansa armolupauksiin,
niin luotan sinun armollisuuteesi,
JOS olet valmis poistamaan pyhän kirjasi helvetilliset säkeet.

JOS et ole valmis poistamaan mitään Jumalasi ilmoittamasta pyhästä kirjasta,
niin suhtaudun sinuun kuin pelokkaaseen julman diktaattorin alamaiseen,
joka ei uskalla edes sanoa ääneen Herransa ja Johtajansa kaikkia määräyksiä.

Niin kauan kuin nuo kaksi nykyisin vallassa olevaa jumalaa ovat hengissä,
niin murhaaminen heidän nimissään jatkuu,
sillä myös niin kumpikin jumala käskee toimimaan.

Kristityt onnistuivat valloittamaan suuren osan maapallosta menneiden vuosisatojen aikana. He murhasivat monia alkuasukaskansoja ja heidän jumaliaan. Nykyäänkin kristinuskon laajeneminen on kristittyjen yksi tavoite. He tekevät sen nykyään armoaan korostaen ja helvettimurhan unohtaen. He ovat siis mielestäni epärehellisiä, sillä Raamatussa helvetti on yhä olemassa.

Samoin toimivat muslimit. Heidän jumalansa syntyi 600 vuotta kristittyjen jumalan jälkeen, joten heidän jumalansa on samassa kehitysvaiheessa kuin kristittyjen jumala menneinä vuosisatoina. Eli osa muslimeista kuuntelee ja tottelee nykyään jumalansa väkivaltaisia käskyjä maailman valloittamiseksi.

Murhaaminen siis jatkuu ja kaksinaismoralismi.

Jumalataistelun nykytilanne

Kristittyjen jumala on johdossa, mutta hyvänä kakkosena tulee islamistien jumala. Muitakin jumalia on vaikka kuinka paljon. Kuolleita jumalia herätellään henkiin ja uusiakin syntyy. Taisteluille ei siis näy pikaista loppua.

Mutta ihmiskuntahan on tottunut taisteluihin. Niistä on raportoitu ainakin koko kirjoitetun historian ajan ja sitä ennen niistä kerrottiin suullisesti. Taistelutarinoissa on aina voittajasankari ja häviäjäpaholainen. Tuo kaksijakoinen musta-valko-, hyvä-paha-ajattelu elää edelleen erityisen hyvin ihmisten aivoissa ja siten koko maailmassa. Sille pohjalle on helppo asuttaa myös väkivaltaiset yksinvaltiasjumalat.

Jumalien haastajaksi on kuitenkin viime vuosisatoina syntynyt tieteellinen ajattelu ja maailmankuva. Siinäkin on tietysti monia ehdottomia totuuksia, jotka ovat periaatteessa ns. ikuisia. Niistä yksi on esimerkiksi se, että alkuaineista olet sinä rakennettu ja alkuaineiksi olet sinä jälleen hajoava. Noita luonnonlakeja saa ja pitääkin tieteellisen maailmankuvan mukaan arvostella ja kritisoida ja jopa yrittää kumota. Epäily ja kysymysten tekeminen on siis ihmisten perusoikeus. Siitä ei seuraa helvettiuhkauksia, mutta ei  luvata taivaspaikkaakaan.

Tieteellinen maailmankuva murentaa jumalien mahtia. Se on siis nousemassa johtoasemaan jumalataistelussa, mutta tie on pitkä ja kivinen. Se käy monen erämaavaelluksen ja pyhän sodan kautta, mutta viimein se voi voittaa ja silloin soittaa ilopasuunat ihmiskunnalle.

Tuolloin ihmiset
 oppinevat  näkemään ja ajattelemaan
aivan kaikki asiat ja ilmiöt
monimuotoisina  eikä vain kaksijakoisina.